HOITAVA VIESTINTÄ. Lääkärin vaikuttava viestintä potilaskohtaamisessa

Harry Köhler

Helsinki: Unigrafia, 2019, Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja – Publications of the Faculty of Social Sciences 2019:124. 2343-274X

e-thesis https://helda.helsinki.fi/handle/10138/304257

Terveydenhuollon perustehtävä on terveyden edistäminen ja sairauksien hoito. Lääkärin ja potilaan kohtaamisessa lääkärin viestinnän ensisijaisena tavoitteena tulee olla perustehtävän tukeminen. Lääkäri-potilasviestintää koskevaa tutkimusta tehdään runsaasti, mutta usein se on jäsentymätöntä. Samalla laadukkaan viestinnän kriteerit ovat epäselvät ja näyttävät nojaavan liiaksi potilaan subjektiivisiin kokemuksiin.
Tässä tutkimuksessa viestinnän vaikuttavuutta tarkastellaan potilaan hoidon ja paranemisen edistämisen kannalta. Tutkimusaineiston avulla tarkastellaan lääkärin viestintää potilaskohtaamisessa johtamisviestinnän ja oppimisen näkökulmista. Tällä tarkoitetaan sitä, että lääkärin tavoitteena ja tehtävänä on saada potilas omalla toiminnallaan edistämään hoitoa ja omaa kuntoutumistaan tai paranemistaan. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää lääkärin viestinnän vaikuttavuuden tekijöitä johtamisviestinnän ja konstruktiivisen oppimisen käsittelden avulla.
Tutkimuksessa on kaksi aineistoa. Lääkärien vastaanottojen havainnointiaineistoa analysoidaan laadullisin menetelmin. Johtopäätöksenä tunnistettua hoitavan viestinnän menetelmää testataan lääkärien vastaanottotyössä potilaskyselyillä saadun palauteaineiston avulla. Testiä varten 12 erikoislääkäriä koulutettiin käyttämään hoitavan viestinnän menetelmää, joka pelkistettiin testiä varten kahden kysymyksen ja yhteenvedon muotoon. Ensimmäisessä aineistossa havainnoidaan 36 vastaanottotapahtumaa, toisena aineistona ovat 12:n lääkärin potilailta saadut kyselyvastaukset, yhteensä 59 kpl.
Tuloksena tunnistetaan potilaan reflektio-konstruktio-prosessi. Se tarkoittaa, että kukin potilas reflektoi lääkärin viestintään omalla tavallaan ja rakentaa (konstruoi) oman toimintamallin, jonka mukaan aikoo toimia hoitojakson ajan. Toimintamalli voi olla hoitoa edistävä, mutta se voi olla myös heikentävä esimerkiksi silloin, jos se mahdollistaa hoito-ohjeiden laiminlyönnin.. Toiseksi havaitaan, että lääkärin huomio potilaan elämismaailmaan ja arvostuksiin – verrattuna siihen, että lääkäri kiinnittää huomiota vain lääketieteen maailmaan – näyttää tukevan potilaan luottamusta hoitoon, potilaan reflektointia sekä hoitoa tukevan toimintamallin rakentamista. Kolmas havainto osoittaa, että potilaan asenteen ja toiminnan muutokseen johtava oppiminen ei välttämättä aina edellytä pitkäkestoista prosessia. Muutos voi käynnistyä hetkessä. Näiden havaintojen johtopäätöksenä rakennetaan kolmivaiheinen hoitavan viestinnän malli.
Tunnettujen potilasta motivoivan viestinnän menetelmien heikkoutena pidetään niiden vähäistä käyttöä terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa. Menetelmä, joka koetaan vaikeaksi oppia tai joka edellyttää pitkää prosessia ja ajankäyttöä, jää usein käyttämättä. Ollakseen vaikuttava lääkärin viestinnän menetelmän tulee olla helposti käyttöön otettavissa koska tahansa vastaanoton keskustelussa. Tässä tutkimuksessa havaitaan, että jo kaksi hyvin valittua kysymystä voivat muuttaa potilaan halua ja kykyä edistää hoitoa.
Teknologian kehitys antaa lääkäreille uusia mahdollisuuksia vastaanottotyön ja hoidon tehostamiseen. Lääkärin ja potilaan henkilökohtainen tapaaminen on silti hoidon kannalta arvokas. Perustellusti voidaan todeta, että sellainen lääkärin viestintä, joka tukee potilaiden kuntoutumista, on hyvää ja vastuullista.

Lääkäri viestii, potilas oppii

Harry Köhler, Päivi Rautava ja Ville Vuorinen

Duodecim-lehti 2018;134(21):2147-54

Viestintä on lääkärille hoidon työväline. Konstruktiivisen oppimisen näkökulman avulla tarkastelemme lääkärin viestintää ja sen vaikutusta potilaan ymmärrykseen ja voimaantumiseen.
Tutkimusote on laadullinen. Tutkimusta varten seurattiin kuuden erikoislääkärin ja 36 potilaan vastaanottokeskusteluja. Lisäksi lääkäreitä ja potilaita haastateltiin, potilaita myös viivästetysti. Viisi vastaanottokäyntiä otettiin tarkasteluun tapaustutkimuksena.
Useissa vastaanottotilanteissa tunnistettiin reflektio – konstruktio -malli: potilas reflektoi vastaanoton kokemuksia ja rakentaa itselleen toimintatavan, jolla tukee (tai on tukematta) hoitoa ja kuntoutumistaan. Tutkimusaineistossa kiinnittää huomiota se, että lääkäri voi muutamalla kysymyksellä tai potilaan elämän arjen näkökulmalla käynnistää potilaassa reflektoinnin, joka vaikuttaa hoitoon. Se voi olla lääkärille hoidon onnistumisen tärkeä apu, joskus jopa välttämätön edellytys. 

https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2018/21/duo14582

Kahden kysymyksen menetelmä lääkärin viestinnässä

Harry Köhler, Ville Mattila, Ville Vuorinen, Päivi Rautava

Lääkärilehti 37/2018

Lääkärin huomio sairauden tai vaivan merkitykseen potilaan elämässä ja arjessa näyttää tukevan potilaan kuntoutumista. Testasimme Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä, miten lääkäreille opetettu kahden kysymyksen menetelmä vaikuttaa potilaiden reflektointiin ja voimaantumiseen vastaanottotilanteessa.

Kuusi lääkäriä sai yhden tunnin koulutuksen kahden kysymyksen menetelmän käyttöön. Vastaanottojen jälkeen tehdyillä kyselyillä selvitimme vastaanottotilanteiden vaikutuksia potilaisiin ennen lääkärien koulutusta ja sen jälkeen.

Lääkärien koulutuksen jälkeen potilaat esittivät enemmän elämäänsä ja arkeensa kohdistuvia pohdintoja ja voimaantumista ilmaisevia kommentteja kuin potilaat ennen lääkärien koulutusta.

Lääkärien koulutus näytti lisäävän potilaiden pohdintaa vaivansa merkityksestä elämässään ja antavan heille voimaa ja itseluottamusta toimia kuntoutumistaan edistävällä tavalla. 

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/alkuperaistutkimukset/kahden-kysymyksen-menetelma-laakarin-viestinnassa/